Teatteritoiminta ennen ulkoilmaesityksiä
Venekosken nuorisoseuran harrastustoiminnan yhtenä tukipilarina on ollut kautta koko seuran historian teatteritoiminta, joka varsin pian seuran perustamisen jälkeen laajeni illanviettojen pienistä näytelmistä yhä suurempiin esityksiin. Seuran historian ensimmäinen näytelmä pidettiin perustamisvuonna 1937.
1940-luvun alussa harrastetoiminta oli lähes kokonaan poikki talvisodan vuoksi, mutta jo jatkosodan aikana toiminta jälleen virisi henkiin. 1940-luvun alusta lähtien alkoi Venekosken nuorisoseuralla olla yhteistoimintaa myös muiden nuorisoseurojen kanssa. Tämä ilmeni ennen kaikkea vierailutoimintana ympäri Keski-Suomea.
1950-luvulla vakiintuneeksi käytännöksi muodostui, että seurassa harjoiteltiin useita sisätilanäytelmiä vuosittain. Toimintavuonna saatettiin harjoitella jopa kuusikin eri näytelmää. Vuosikymmenen alussa seura alkoi järjestää myös näytelmäkursseja näyttelemisestä kiinnostuneille.
Kesäteatteri aloittaa toimintansa
1950-luvun puolivälin haastava taloustilanne pakotti Venekosken nuorisoseuran keksimään uusia ideoita ja niinpä Venekosken kesäteatteri näki päivänvalon vuonna 1955. Kesäteatteri toiminta oli tuolloin Suomessa vielä lapsenkengissä, joten venekoskelaisten oli opeteltava kaikki itse. Ensimmäiseksi näytelmäksi valittiin Korhosen laulunäytelmä Saimaan rannalla ja esityspaikkana oli Hiekanpään niemi.
Vuosina 1957 ja 1958 oli kesäteatteritoiminnassa suvantovaihe, jolloin Juhannusjuhlat pidettiin sirpaleisella sketsiohjelmalla. Vuosi 1959 muodostui kesäteatterille käännekohdaksi sen historiaan, kun Johannes Linnankosken klassikko Laulu tulipunaisesta kukasta päätettiin siirtää esitettäväksi kesäteatterin nykyiselle paikalle Venejoen rantaan. Vain 17 päivässä harjoiteltu näytelmä sai osakseen niin paljon huomiota, että se pitää hallussaan yhä tänäkin päivänä voimassa olevan katsoja ennätyksen seuran historiassa, yhden esityskerran osalta, 1760 katsojaa.
Vakiintumisen aika
1960-luvun puoliväliin mennessä kesäteatterista oli tullut Venekosken nuorisoseuran toiminnan peruspilari ja tukiranka, jonka tuoman tulonlähteen varaan oli hyvä rakentaa muutakin toimintaa. 1970-luvulla kesäteatterin asema oli maakunnallisesti vakiintunut siinä määrin, että sitä pidettiin Keski-Suomen aateliin kuuluvana. Nuorisoseuran teatteritoiminta keskittyikin lähes kokonaan kesän näytöksiin ja sisätilanäytelmien harjoittelu lopetettiin vähitellen.
1980-luvulla kesäteatteri otti rohkean askeleen siirtyessään ensi kertaa esittämään valtakunnallisia kantaesityksiä. Ensimmäinen kantaesitys oli Simo Hämäläisen käsikirjoittama Kätkäläinen ja se esitettiin vuonna 1980. Vuosi 1985 oli jälleen eräs käännekohta kesäteatterin historiassa, kun silloinen ohjaaja Aarre Korteneva väistyi ohjaajan tuolilta seitsemän vuoden jälkeen. Ohjaajaksi valittiin Kari Kaijanaho, joka tähän päivään mennessä on ohjannut Venekoskella jo 16 näytelmää.
Kari Kaijanaho ohjasikin lähes koko 1990-luvun, lukuun ottamatta vuoden 1999 näytelmää Tukkijoella, jonka ohjasi Jorma Inkinen. Vuonna 1994 kesäteatteri juhlisti 40-vuotista taipalettaan esittämällä kantaesityksenä Kari Kaijanahon käsikirjoittaman näytelmän Se parhaiten velkoo, ken viimeksi velkoo.
Vuonna 2003 Venekosken nuorisoseura aloitti urakan, jonka tarkoituksena oli tehdä talkoovoimin Venerantaan kesäteatterille katettu katsomo. Katsomo valmistuikin seuraavan vuoden 50-vuotisjuhlaesitykseen, jolloin esitettiin kymmenentenä kantaesityksenä Kimmo Pajun käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä …Ja saha soi.